maanantai 16. tammikuuta 2017

Olemmeko ajan orjia?

Aurinkokellosta minuuttiviisariin


By John Carmichael (Own work) [Public domain]
via Wikimedia Commons
Aikaa on ensin mitattu vuorokauden, sekä vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Näihin perustuivat myös ensimmäiset kalenterit. Varhaisimpia tarkempaa aikaa mittaavia laitteita olivat aurinkokellot, joilla mitattiin tuntien kulumista. Aurinkokellon toimintaperiaate on erittäin yksinkertainen, ja se on keksitty jo noin 3500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Yksinkertaisin aurinkokello on maahan pystytetty keppi, joka heittää maahan varjon. Päivän kuluessa varjo kiertää kepin ympäri, ja kahteentoista osaan jaettu kepin pohja tai maahan piiretyt viivat osoittavat tuntien kulumisen.

Aurinkokelloa tarkempaan ajan mittaamiseen kehitettiin Egyptissä vesikellot. Ei suinkaan rakkulat kantapäissä, vaan vedellä täytetty astia jonka pohjassa on reikä. Astiassa oleva veden määrä kertoi ajan kulumisen. Vesikello ei ole erityisen tarkka ajan mittari, sillä täsmälleen saman vesimäärän käyttö tietenkin vaihteli päivittäin, eikä kuumassa ilmastossa voinut aina välttyä veden haihtumiselta. Ongelmia oli siis monia.

Ensimmäinen tarkasti ajan kulumista mittaava laite oli 700-luvulla kehitetty tiimalasi, eli hiekkakello. Vaikka tiimalasin periaate on hyvin samankaltainen vesikellon kanssa, on se tarkkuudessa aivan ylivoimainen verrattuna kaikkiin aiempiin ajan kulkua mittaaviin laitteisiin. Ajan mittauksen tarkentuessa ja kehittyessä ihmisen käsitys ajasta alkoi hiljalleen muuttua. Ensimmäisissä mekaanisissa kelloissa oli vain tuntiviisari, 1600-luvun lopulla siihen lisättiin myös minuuttiviisari. Ajasta oli tullut jatkuvan virran sijaan lyhyt jakso, ajan yksikkö.

Kvartsikellot


Casio F-91W
1930-luvulla ryhdyttiin tieteellisiin tarkoituksiin käyttämään kvartsikelloa. Kellon toimintaperiaate on erittäin yksinkertainen, se perustuu kvartsikiteen värähtelyyn. Kellojen kvartsikide on erittäin pieni laserleikattu "äänirauta", ja se värähtelee nimellisesti 32768 kHz taajuudella. Kellossa oleva mikropiiri jakaa tämän taajuuden viidellätoista kahdeksan kertaa, jolloin lopputuloksena on yksi värähtely (jakso) sukunnissa. Tämän jälkeen kelloon onkin erittäin yksinkertaista lisätä minuutti- ja tuntiviisarit. Sehän on osattu tehdä jo vuosisatoja. Kvartsikellon ja mekaanisen kellon eron huomaakin juuri sekuntiviisarin toiminnasta. Kvartsikellon viisari etenee pykälinä, kun mekaanisen kellon viisari etenee tasaisesti.

Kvartsikellot ovat erittäin tarkkoja. Jos mekaaninen (vedettävä) kello heittää viisi minuuttia viikossa, voidaan sitä pitää erittäin hyvänä suorituksena. Kymmenen euroa maksava digitaalinen Casio F-91W heittää alle kuusi minuuttia vuodessa.

1970-luvulla tuli käyttöön radiosignaalilla oikean ajan vastaanottavia kvartsikelloja. Atomikellon erittäin tarkka aika ja päivämäärä lähetetään pitkäaaltolähetyksenä, joka auttaa kvartsikelloa pysymään ajassa entistä tarkemmin, mahdollistaen myös kesä- ja talviajan vaihtumisen automaattisesti. Euroopassa yleinen standardi on Saksan Mainflingenistä lähetettävä DCF77-signaali. Lähetteen kantoaaltotaajuus on 77,5 kHz, ja se aloitti toimintansa vuonna 1973.

Ajan orjat

Ihminen on ainoa eläin joka mittaa aikaa, sekä määrittää kellon ja kalenterin avulla päiviensä määrän ja lopulta elämänsä pituuden. Kiirehdimme, katsomme kelloa ja kiirehdimme lisää. Aikamme on aina loppumassa. Kulutamme aikaa miettiessämme miten saisimme jäljellä olevasta ajasta vielä enemmän irti. Mietimme miksi haaskasimme aikaamme. Miksi? Aika on lopulta vain sen mittaamiseen kehitettyjen laitteiden luoma illuusio.

Ihminen on ainoa eläin joka pelkää ajan loppuvan. Kesken.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti