keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Vintage kuulokkeet

Telefunken EH 333

Olen muistaakseni jo jossain aiemmassa kirjoituksessani sanonut etten ole keräilijä. En ymmärrä keräilijöitä, enkä hyllyissä pölyä kerääviä esineitä ylipäänsä. Museot ovat asia erikseen, niiden on tarkoitus säilöä historiaa jälkipolvien ihmeteltäväksi. Minun ei, koska en ole viimeisimmän tarkastelun perusteella museo. Ja koska olen syntynyt noin 90 vuotta liian myöhään innostuakseni modernista tekniikasta, haluan aikaan jolloin tekniikka oli vielä uudenaikaista. Näinpä tulin hankkineeksi Telefunkenin kuulokkeet, mallia EH 333. Tai kuulotorvet, kuten näitä tavattiin 20-luvulla jostain syystä kutsua.

Kuulokeet ovat sinällään mainiossa kunnossa, paitsi toinen puoli on vähän halki kahdesta kohdasta, mutta pysyy sentään kasassa. Ja piuha on vähän huonossa kunnossa. Ja luonnollisesti vuoden 1928 jälkeen näihin on päässyt kerääntymään myös jonkin verran likaa. Mutta muutoin kuulotorvet ovat siis erinomaisessa kunnossa. Lukuun ottamatta sitä, että maali on vähän hilseillyt, ja ruoste päässyt puraisemaan pantaa. Mutta muuten ehdotonta priimaa. Vähän tekemistä tulee olemaan lähinnä putsaamisen kanssa, mutta tuskin sentään viitsin näitä maalata uudelleen.

Ostin nämä kuulokkeet siksi, että olen rakentamassa pariakin regeneratiivista radiota (näihin palataan myöhemmin). Kuten sanoin, kaipaan aikaan jolloin tekniikka oli uudenaikaista. Ja aikaan jolloin ruuvimeisseli, veivipora ja järkkymätön päättäväisyys ajoivat pojat sekä miehet liitereihin ja vajoihin tekemään merkittäviä tekoja tekstiviestien, keskustelufoorumien tai bloggaamisen sijasta. Kaikessa keskiverto, mutta tavallista päättäväisempi, kovapäisempi ja pitkähermoisempi yksilö saattoi iltaisin siirtyä ensimmäisen kerran elämässään kotikylänsä ulkopuolelle kuuntelemalla ulkomaisia radioasemia, sekä tietenkin yleisradion ylpeyttä, lahden uutta suurasemaa. Ehkä nämäkin kuulokkeet ovat olleet juuri tällaisessa käytössä. Ehkä näihin on aikanaan kulunut nuoren radiokuuntelijan koko kesän palkka (34.15€ nykyrahassa). Ja ehkä minäkin saan vielä kuunnella jonkin kaukaisen ja tuntemattoman radioaseman lähetystä näillä kuulokkeilla sekä itsetehdyllä yksinkertaisella putkiradiolla. Ja ohikiitävän hetken voin kuvitella sen tunteen joka on vallannut näiden kuulotorvien alkuperäisen omistajan, kun ensimmäinen asema on räsähtänyt korvissa. Sen tunteen, jonka vain radionsa itse rakentanut voi kokea.

Jos - ja kun - kaikki edellä mainittu tapahtuu, on jälleen yksi unohdettu ja tarpeettomaksi todettu esine kunnostettu, otettu käyttöön, ja poistettu unohduksen pölyiseltä vintiltä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti