perjantai 28. tammikuuta 2011

Milde 551/ASA 597 Kunnostus ja huolto (Osa 4)

Logoilua

Aamupäivästä sattui olemaan muutama tunti joutilasta aikaa ennen päivän pakollisia aktiviteetteja, joten päätin siirtyä hetkeksi pois elektroniikasta ja tehdä jotain muuta. Ja koska tämän radion puukotelokin vaatii pientä kunnostusta, ajattelin että voisin tässä välissä tehdä jotain siihen liittyvää. Päätin tehdä "Milde radio" logon, joka on siirtokuvana tuossa radion alareunassa.


Kuten kuvasta näkyy, on logo varsin huonossa kunnossa, ja lähtee siitä todennäköisesti kokonaan irti jos satun aivastamaan koteloa kohti. Tämä on itseasiassa tilanne myös kotelon lakkapinnalla, tai sillä mitä siitä on jäljellä.

Aloitin logon tekemisen sillä, että otin logosta mahdollisimman tarkan valokuvan. Avasin sen gimp-ohjelmalla ja aloin piirtämään uutta logoa vanhan päälle. Jos jollain lukijalla on graafisen alan koulutus tai kokemusta, älä ole huolissasi. En aio nyt selittää aloittelijamaista toimintatapaani tämän tarkemmin. Olen ihan varma että tähän hommaan on parempiakin tapoja, tai ainakin helpompia. Mutta yhtäkaikki, sain logon tehtyä mielestäni oikein hyvin. Ja etenkin kun lopullinen tulostuskoko on vain noin 20% piirtämäni kuvan koosta, ei pienet röpelöt haittaa. Parempi vaan ettei näytä suoraan tehtaasta tulleelta, kun radio ei muutenkaan sitä ole.


Tuommoinen siitä sitten tuli. Harmaa tausta on hämäystä, oikeasti se on läpinäkyvä. Jonkin verran teki mieli muokata tuota oikean reunan "siivekettä" lähemmäs PacMan:n muotoa, mutta en antanut sisäiselle nörtilleni moista valtaa.

Tämä kuva siis tulostetaan vesisiirtokalvolle jota pienoismallien tekijät käyttävät. Minulla sitä jossain on, en vain nyt tiedä missä. Homma on varsin yksinkertainen noin pääpiirteissään, mutta yllättävän vaikea saada onnistumaan hyvin. Kalvo on nimittäin erittäin ohutta ja menee kippuraan helposti, jolloin se on pilalla. Ja sitäpaitsi en ole koskaan puulle kokeillut sitä kalvoa laittaa. Mutta onneksi sitä ei nyt heti tarvitse tehdä, vaan kotelo pitää vielä hioa ja puunata muutenkin. Eli tähän palaamme kyllä myöhemmin uudelleen.

torstai 27. tammikuuta 2011

Milde 551/ASA 597 Kunnostus ja huolto (Osa 3)

Tänään on ollut ihan hyvä päivä. Sain heti aamusta oikein koti-ovelle tuotuna sen Y1 kondensaattorin, joten pääsin hetimiten radion kimppuun (no en ihan heti, oli kyllä valitettavasti muutakin tekemistä). Mutta iltapäivällä kuitenkin. Juottelinkin siis kannukonkat paikoilleen ja laitoin tuon häiriönpoistokonkan myös. Tämän lisäksi laitoin virtapiuhan ja lisäsin 315mA sulakkeen. Vähän väliaikaisen oloinen tuo sulakeviritelmä on, täytyy katsoa jos keksin siihen jonkun siistin tavan tekemättä lisää reikiä chassikseen. Olen nimittäin sitä mieltä että tuo sulake on siinä hyvä olla.


Tässä vaiheessa kun kaikki oli jälleen kasassa, sormet suorastaan syyhysivät päästä kokeilemaan radiota. No kokeilinkin, mutta ei sieltä keskellä päivää oikein mitään kuulunut.Yhden venäläisen aseman löysin. Iltaan piti odottaa...

...ja odottelinkin. Jo vain rupesi kuulumaan, mutta yllätyksekseni eri bandilta kuin päivällä. Päivällä luulin että vain bandikytkimen keskiasento toimii, mutta yllätyin suuresti kun huomasin asennon I olevan täynnä asemia. Tai siis täynnä periaatteessa. Kaikki mitä löytyi oli ihan vierivieressä ja millivirityksellä. Jokatapauksessa radio siis periaatteessa toimii, enkä ainakaan touhuamisellani ole sitä enempää rikkonut. Ei sieltä mitään kuulunut kun sen sain. Eli voiton puolella ollaan ja reilusti!

Huomasin kuitenkin siinä testaillessani, että viritysindikaattori ei toimi. Putki kyllä hohtaa vihreänä, muttei reagoi viritykseen. Tähän saattaa vaikuttaa se, että en ole muistanut hakea työhuoneelta (lue: varastosta) yhtä 20nF konkkaa siihen. Se on pakko huomenna muistaa. Mutta sitä yhtä osaa lukuunottamatta on kaikki muut vaihtamista vaativat osat nyt vaihdettu. Eihän nuo modernit osat tuossa hyvältä näytä, mutta niillä nyt on mentävä mitä on.


Seuraava homma on tuon "kissansilmä" putken saattaminen toimintaan. Toivottavasti se on siitä yhdestä konkasta kiinni. Jos ei ole, niin sitten jostain muusta... selvinnee huomenna. Tuo ei minua varsinaisesti huoleta korjaamisen kannalta, uskon vakaasti että saan sen kyllä kuntoon, mikäli putki vain on ehjä. Se mikä minua vähän huolettaa on nuo muut bandit. En nimittäin osaa tehdä viritystä keloille ja säätökonkille radion sisällä, enkä toisaalta omista siihen tarvittavia laitteitakaan. Mielenkiintoista toimintaa on siis luvassa... Ehkä minulla on tilaisuus nyt oppia jotain uutta. Se näissä jutuissa minun mielestäni onkin parasta. Ei siis se mitä jo osaa tehdä, vaan se mitä vielä voi opetella!

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Milde 551/ASA 597 Kunnostus ja huolto (Osa 2)

Kondensaattorihommia

Uusi päivä ja uusi tehtävä. Tavoitteena on vaihtaa kaikki pikikondensaattorit uusiin. Kovasti minua harmittaa se, että tämä kondensaattorityyppi on kaikkein yleisin näissä Asan radioissa, mutta samalla myös kaikein ongelmallisin. En tiedä olisiko 50-luvulla ollut vaihtoehtoja nano-arvojen osiksi, mutta kai suunnittelijoilla aikanaan oli hyvä syy käyttää näitä "televox" konkkia (saatavuus?). Ja onhan noita myös muutama piko-arvoilla. Tiedän että tästä tulee varsin työläs homma, mutta eihän se auta kuin ottaa yksi konkka kerrallaan ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Tässä kohtaa kun radiota katsoo, homma vaikuttaa jokseenkin luotaantyöntävältä. Mutta tehtävä se on. Vaihdoin ensin kaikki nano-arvoiset konkat, sillä sopivia pikofaradikonkkia minulla ei kaikkia ollut. Kuvassa myös elkot on vielä vaihtamatta, kun niiden kanssa oli vähän epäselvyyttä.

Fyysinen kokoero 50-luvun ja 2000-luvun konkilla on huomattava. Oikeastaan hyvä niin, sillä vaihtaminen isommasta pienenpään on paljon helpompaa.

Kondensaattoreita vaihtaessani, ja kytkentäkaaviota syynätessäni huomasin musertavan seikan. Joku on poistanut kelan L6 säädettävän ferriittitangon. Tästä olin oikeasti murheissani, sillä minulla ei ollut itselläni tähän varaosaa. Mutta kuinka ollakaan löytyi radiohistoriallisen seuran keskustelupalstalta ystävällinen henkilö joka lupasi minulle puuttuvan osan lähettää.

oikeanpuoleisesta kelasta puuttuu sydän...

Ja kun minä edellisessä osassa toivoin ettei tämä edellinen radiota ronkkinut henkilö olisi puuttunut näihin keloihin... se toive ei siis toteutunut. Mutta aion jatkaa kondensaattorien vaihtamista.

Kytkentäkaaviosta poiketen tässä radiossa on kaksi elektrolyyttikonkkaa (isojen suotokonkkien lisäksi). Ihmettelin pitkin päivää, että onko minulla silmissä vikaa vai sittenkin väärä kytkentäkaavio, mutta sekin sitten iltasella selvisi että kaavio on ihan oikea, siinä vain on virhe tai radion kytkentä on muuttunut tuotannon aikana.

Tässä pitää vielä sen verran manita, että verkkokytkimen jälkeen on maata vasten komponentti numerolla C36. Tästä käytetään vanhojen kitaravahvistimien yhteydessä nimeä "death cap". Ja ihan hyvästä syystä. Sillä jos se kondensaattori oikosulkee, tulee laitteen chassiksesta jännitteellinen. Suojamaan puuttuessa tämä tilanne voi koitua sopivissa olosuhteissa käyttäjälle jopa kohtalokkaaksi.

Tällaiseen kuntoon oli se konkka päässyt. Melko rapeaksi on paistunut. Väri on aiemmin ollut kirkkaan keltainen... Pelottavaa.

Tämä kondensaattori on ehdottomasti vaihdettava Y1-tyyppiseksi kondensaattoriksi jonka joudun erikseen hankkimaan. Nämä komponentit ovat juuri tähän kohtaan tarkoitettuja häiriönpoistokonkkia ja FI hyväksyttyjä. Niissä on riittävän paksu eriste (en nyt muista miten paksu) ja jos kyseinen osa hajoaa, se ei oikosulje. Harmi tosiaan ettei varastostani näitä löydy. Jää hommat tältä osin toistaiseksi kesken.

Suotokondensaattorit

Tässä radiossa on kaksi ns. kannukondensaattoria. Molemmat ovat arvoltaan 16µF, vaikka huolto-ohje antaakin toiselle arvon 16 ja 32 mikron väliltä. Tällaisia kannukonkkia minulla ei ole, joten rakennan kannujen sisällyksen uudelleen. OH5IJL Ilpo on tehnyt tästä toimenpiteestä hyvän videon youtube palveluun. Suosittelen katselemaan Ilpon videon, ja tiedät suunnilleen mitä minä näille kannuille tein. Konkat ovat radiossa kiinni pannoilla jotka puolestaan on niitattu kiinni. Hetken jo suunnittelin porakonetta niittien poistamiseen, mutta onneksi niin järeää työkalua ei tarvinut käyttää. Sain pehmeät niitit auki vääntämällä kevyesti pantaa auki pihdeillä. Niitit korvasin ruuvi/muutteri yhdistelmällä.

Kondensaattorista on sisuskalut pihalla. Näkevät päivänvaloa ensimmäisen kerran yli kuuteenkymmeneen vuoteen (tosin eivät nytkään kauaa). Roskiin päätyivät.

Pesin kotelon lähes kiehuvalla vedellä, sillä siten korvavaikun näköinen vaha suli ja lähti pois ilman sanottavaa yrittämistä. Tuonne sitten pitäisi sovittaa uusi elko sisään.

Laitoin molempien koteloiden sisään aksiaalisen F+T merkkisen 15µF:n saksalaisen kondensaattorin. Valinta osui näihin kahdesta syystä: sopiva fyysinen koko ja hyvä laatu.

Siinä ne nyt sitten on uusittuina ja kasaan liimattuna. Kyllähän tarkkaavainen noista huomaa että niitä on kopeloitu, mutta keskiverto käyttäjä ei huomaa, ja sinnehän ne radion sisään menevät piiloon kuitenkin.

Lopuksi liimasin vielä pienen tarran konkkien kylkeen jossa on merkintä 1/2011. Tämä sen vuoksi ettei radio välttämättä ole iäisyyttä minulla. Näin mahdollinen seuraava omistaja tietää että elkot on uusittu.

Edellisen korjaajan toilailuja

Olen jo useampaan kertaan manannut sitä, että joku on käynyt radion sisällä ja etenkin pientaajuuspuolella sohimassa. Volumepotikan ympäriltä on "jotain" muuteltu ja nyt minun pitää selvittää että mitä. Asan radioissa on se mukava puoli, että tehtaalla juotokset on merkattu violetilla värillä. Mikäli väri puuttuu, voi olla melkolailla varma että joku on juotoksen joskus avannut. Tosin tämän radion tapauksessa muutokset ovat erittäin ilmeisiä muutenkin. Vähän hankalampaa vaan on selvitellä miten osat oikeasti pitää olla. Mutta eiköhän se tästä kytkentäkaavion avulla viimeistään selviä. Rauhassa kun tekee eikä ala hosumaan. Kuppi tai pari teetä aina välillä jotta aivot ja silmät saa hetken levätä.

Tai oikeastaan taidankin mennä nyt saunaan, ja jatkaa huomenna.

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Milde 551/ASA 597 Kunnostus ja huolto (Osa 1)

Maanviljelyskauppa OY

Löysin kirpputorilta jälleen radion, ja tällä kertaa oikein putkiradion. Kuten blogin aiemmista kirjoituksista huomaa, minulla on enemmän noita "uudempia" transistorilaitteita. Jonkinlainen kyllästyminen on ehkä tapahtunut putkiradioiden ja ylipäänsä putkilaitteiden kohdalla, mutta tällä kertaa ihan innostuin. En oikeastaan tiedä miksi innostuin, mutta ehkä nyt vaan oli hyvä aika taas vaihteeksi putkiradiollekin (huomautan tässä kohtaa etten omista tämän lisäksi yhtään putkiradiota, emännällä on yksi ja loput olen lahjoittanut sukulaisille). Tämä radio on hyvin pieni ja vaatimattoman näköinen, sekä teknisesti yksinkertainen super vastaanotin (superheterodyne). Ehkä se on juuri tuo yksinkertaisuus mikä viehättää, sillä esimerkiksi Asa 1029 oli hirveä projekti aikoinaan (kauan ennen tätä blogia). Asa valmisti tätä radiota vuosina 1950-1953 huimaavasti yli 14000 kappaletta. Eli mistään keräilyharvinaisuudesta on turha puhua. Kotelohan tässä minun radiossa ei toki ole asa:n malliston mukainen, vaan ilmeisesti radion tilaajan/myyjän teettämä.

Tässä kuvassa radion kotelo ilman koneistoa

Ensimmäiset havainnot

Tällaista todella vanhaa radiota kunnostaessa ei kannata alkaa tekemään mitään vikalistaa, sillä kaikenlaista voi löytyä tehdessä, ja onkin parempi edetä ihan asia kerrallaan sitämukaa kun ne tulevat vastaan. Ensimmäinen havainto oli positiivinen, sillä esimerkiksi asteikkomekanismi toimii, radion kotelo ei ole pahasti halkeillut, lasi on likainen mutta täysin ehjä, eikä sisään ole kuollut hiiriä tai muita pieniä eläimiä. Äänenvoimakkuuspotentiometrissä oleva verkkokytkin sensijaan on ilmeisesti rikki. Mutta radio on siis ikäisekseen oikein hyvässä kunnossa. Lakat puukotelosta tosin jäivät suureltaosin pölyrättiin... Sisäpuoli sen sijaan paljasti vähemmän mukavia yllätyksiä. Joku "tein itse ja säästin" tyyppinen asentaja oli tehnyt radioon lisäkaiutinliitännän (joka nyt sinällää on ok), mutta varsinaisesta koneistosta paljastuikin kaikkea kivaa. Muun muassa yksi kondensaattori on vaihdettu väärän kokoiseen ja tinaamatta. Komponentin jalat oli vain kierretty yhteen.


Verkkojohto oli vaihdettu samalla tavalla, mutta sentään päälle on vetäisty teippiä. Näiden lisäksi kaikki paperi/vaha/piki kondensaattorit vaativat vaihtoa, osa niistä murenee jo pelkästä tuimasta katseesta. Nyt vain toivon ettei se kondensaattorin vaihtanut korjaaja ole päättänyt käännellä kelojen viritysruuveja tai muuta vastaavaa. Mutta se selviää vasta sitten joskus kun radiota pääsee koekäyttämään.



Kuten kuvista näkyy, ihan siistissä kunnossahan tuo on. Pölyjen pyyhinnällä tästä pääsee jo pitkälle.

Putsailua ja yleistä hääräämistä

Ihan ensimmäisenä päätin puhdistaa radion suurimmista lioista, sillä sen jälkeen laitetta on huomattavasti mukavampi käsitellä. Yllättävän vähän tuossa oli likaa, ja sekin mikä on, on kovasti pinttynyttä. Jonkinverran asteikkonarun mekanismi natisi, joten samalla kertaa rasvailin hihnapyörät ja akselit. Nyt taas pyörii sulavasti sekin. Jouduin pohtimaan varsin pitkään miten saan puukotelon purettua ja asteikkolasin poistettua. Neljä ruuvia siellä oli, jokainen vinossa eri ilmansuuntaan.

Asteikkolasi oli kiinni eräänlaisella jousisysteemillä

En uskaltanut pestä asteikkolasia, ettei tekstit lähde irti. Onneksi pelkkä kostealla paperilla pyyhkiminen riitti oikein hyvin. Nyt lasi visusti talteen ettei se hajoa.

Sen lisäksi että kangas on värjätty punaiseksi asteikkolasin takaa, se on muuttanut väriään vuosiensaatossa omineenkin. Värimuutoksia lukuunottamatta kangas on täysin ehjä.

Tällainen lappu on liimattu kotelon sisäseinään.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kahden ASA 3199 Stereo-Master radion huolto

Seuraavana jonossa oli kaksi Asa:n 3199 stereo-master radiota. Tämä stereolaite korvasi vanhan 2993 mallin. 3199:n rinnakkaismalli on 3703 joka on vahvistusteholtaan suurempi, mutta muutoin sama laite. Radiota on valmistettu sekä hopeisella että mustalla etulevyllä ja nytpä siis "kokoelmaani" kuuluukin molemmat versiot ja luonnollisesti ns. pikkuvikaisena. Tästä radiosta on myös "studio" nimellä oleva versio jossa on kolmen pienen viritysasteikon lisänä yksi isompi asteikko. Tiedän ainakin yhden tällaisen version sijainnin, joskin sen saaminen omaan kokoelmaani saattaa olla ylivoimainen tehtävä... Noh, se siitä info-pläjäyksestä. Menemme asiaan. Käsittelen tässä molempien radioiden huollot sekaisin ikäänkuin yhtenä laitteena. Näin saadaan varsin laaja läpileikkaus siihen mitä tälläiselle koneelle saattaa joutua tekemään. Jutun lopussa toivottavasti molemmat radiot taas toimivat kuten alunperin on tarkoitettu.

Radio sellaisena kuin minä sen sain. Vain enimmät pölyt pyyhkäisin pois ennen kuvan ottamista.

Tehtävälistalta tässä vaiheessa löytyi ainakin seuraavaa (jotenkin minusta tuntuu että yllätyksiä tulee):
  • Palaneiden merkkivalojen vaihto
  • FM-stereopiirin säätö
  • Virtalähteen säätö
  • Lisää säätöä
  • Puhditukset ja puunaukset

Puhdistus (ei mitään tekemistä Sofi Oksasen kanssa, vaikka senkin naama kyllä pitäisi puhdistaa).

Kokeilin radioita, ja huomasin ne pääosin toimivaksi. Sähköisistä vioista ilmeisin on FM-stereo toimintaa molemmissa laitteissa. Toisessa stereotoimintaa osoittava valo on pimeänä ja näin ollen estää stereodekooderin toiminnan, toisessa se vain vilkkuu himmeästi.

Säätimet rutisevat ja mekaaniset osat (eli lähinnä kytkimet) ovat vähän oikukkaita. Itse puhdistus on toimenpiteenä erittäin helppo ja suoraviivainen, suihkitaan dödöä sopiviin paikkoihin. Mokaaminen on kuitenkin erittäin helppoa, sillä erilaisia puhdistusaineita on vaikka kuinka paljon, ja useimmiten yksi aine ei käy kaikkiin kohteisiin (WD-40 mainoslause "sopii kaikkiin kohteisiin" ei todellakaan pidä paikkaansa!). Elektroniikallekin on siis omat aineensa. Yleisin tyriminen tapahtuukin siten, että polkupyörän ketjuihin soveltuvaa ainetta suihkutellaan elektronisen laitteen sisään. Mutta oikea aine siis on "se ruskea", eli PRF 7-78. Tämä on nimenomaisesti tarkoitettu sähkömekaanisille osille, kuten potentiometreille ja kytkimille. Aine ei myöskään johda sähköä, mikä on tietenkin olennainen asia.

Sähköpuolen säätöä

Kuten tuossa mainitsin, vaatii sähköisetkin osat pientä huomiota. Asemat tuntuvat kyllä virittyvän kohdalleen, joten minun ei varmaankaan tarvitse puuttua kelapurkkeihin tai muutoin ula:n viritykseen, mutta käyttöjännite täytyy tarkistaa. Katselin myös että pari-neljä elektrolyyttikondensaattoria pitää vaihtaa. Tämän lisäksi joudun vielä paneutumaan stereopiirin säätön ainakin toisen radion osalta.

Käyttöjännitteen säätö

Tästä on hyvä aloittaa, koska kuten tiedämme, on suomessa verkkojännite noussut 220V -> 230V. Ja etenkin yöaikaan jännite voi olla jopa 240V. Onneksi tähän radiomalliin on laitettu pieni säätötrimmeri käyttöjännitteen asettamiseen. Tämän jännitteen tulee olla 24 volttia.

Käyttöjännite on säädetty. Eiköhän tuo ole riittävän lähellä 24 volttia.

Mutta jo siinä vaiheessa kun avasin toisen radion, huomasin että jälleen kerran joku on käynyt ronkkimassa sisustaa enemmän tai vähemmän kovakourausesti. Yksi elektrolyyttikonkka sinne oli vaihdettu, ja ilmeisesti samalla sitten rikottu sekä sulakepidin että virtalähteen piirilevy, joka on nyt siellä sitten nippusiteillä kiinni. Huoh. Parasta on se, että sulake on juotettu kiinni siihen mitä pidikkeestä on jäänyt jäljelle. Herää kysymys että mitä jos se sulake palaa? Tosi näppärä vaihtaa.

Rikottu sulakepesä ja piirilevy. Huomaa hieno tinaklöntti sulakkeessa. Voi voi...

FM-Stereopiirin säätö

Jos tuon sulake/virtalähde homman kanssa kävi vähän huono tuuri (tuli lisähommia), niin tämä sitten kompensoi mukavasti. Toisessa radiossa oli sellainen vika, ettei stereopuoli oikein toiminut. Merkkivalo nimittäin paloi jatkuvasti, eikä sen sitä pidä tehdä. Syy selvisi nopeasti, ja oli helppo korjata: joku (itseasiassa tiedän kyllä mikä huoltoliike on ollut asialla) oli sinne juottanut (mikä sillä on ollut tuon juottamisen kanssa kun kaikki on pitänyt kolvilla hosua) kiinni vääränlaisen polttimon. Uusi oikeanlainen lamppu tilalle ja taas toimii. Tässä radiossa stereodekooderi saa käyttöjännitteensä kyseisen lampun läpi, ja on näin ollen erittäin tarkka siitä millaisen kynttilän sinne tökkää. Melkoinen tuohikorva kyllä saa olla jos ei huomannut soundieroa. Toinen väärä polttimo löytyi asteikkovalon paikalta. Ilmankos oli vähän himmeä. Nyt ju€#&%!ta oikeasti.

Piirilevyn ja sulakepitimen korjaaminen

Tämä tuli siis lisähommana toiseen radioon. Kuten edellä kerroin, on joku runnonut kondensaattoria vaihtaessaan yhden piirilevyn ja sulakepitimen rikki. Piirilevyn korjaaminen on vaikeampaa, koska murtuneita paloja ei tietenkään ole enää olemassa, mutta sulakepitimen saanen kyllä kuntoon. Ikävää että ovat vähän hankalassa paikassa, ja vaativat yhden ison kondensaattorin poistamista.

Kondensaattorin alta löytyy sulakepitimien kääntöpuoli

Kun konkka oli pois tieltä, oli itse pitimen vaihto helppo juttu. Ihan saman näköistä pidintä minulla ei tietenkään ollut, mutta mitäpä siitä. Kyllä tuo asiansa ajaa huomattavasti paremmin kuin se rikkinäinen.


Siinä ne nyt sitten on siistissä rivissä. En minä sille rikotulle piirilevylle saanut mitään tehtyä, mutta kun se nyt siellä sisällä pysyy enempiä liikkumatta ja toimivana, niin se kyllä riittää. Tämän myötä tämä kaksikko on jälleen täydessä iskukunnossa. Ei muuta kuin LB19-2 kaiuttimet kiinni ja rokki soimaan!

Laitetaan nyt loppuun vielä kuva tuosta harmaastakin yksilöstä.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Overdrive efektipedaalin rakentaminen

Koska viimeviikonloppuna rakensin kitaravahvistimen, on nyt hyvä sauma rakentaa myös ns. säröpedaali. Koska olen näitä efektilaitteita rakennellut enemmältikin (ei lasketa enää sormin eikä varpain), ei ihan valtavasti enää nyttemmin ole löytynyt intoa tätä toimintaa kohtaan. Itse en kuitenkaan omista minkäänlaista särötintä (suutarin lapsi ja kengät), joten täytyyhän semmoinen nyt tehdä kun se vahvistinkin on. Ja toisaalta, ei tämmöisen tekemiseen saa kulutettua kokonaista viikonloppua. Etenkin kun minulla on suuritöisimmät jutut jo valmiina. Tarkoitan nyt piirilevyä ja maalattua/porattua metallikoteloa. Silloin kun efektipedaaleita rakensin päivittäin, tein myös piirilevyt itse ja koteloitakin sai olla poraamassa ja maalaamassa yhtenään. Onneksi nyt on kuitenkin muutama valmiiksi maalattu kotelo vielä jäänyt jäljelle. Ja tietysti hurjat määrät muita tarvittavia osia.

Huomasin jo viime syksynä, että wattkins vahvistinfoorumilla suunnitellaan efektipedaalia. Itseasiassa jos nyt ollaan ihan tarkkoja, niin kovasti tuo minusta näyttää Hermida audio:n ZenDrive:lta... No onhan tuohon vaihdettu klippausdiodien tyypit, mutta minä teen omani semmoisena kuin tuo zendrive on. Laitteen nimeksi joku siellä foorumilla muuten keksi RF-Drive, ja sehän sopii hyvin tämän blogin aihepiiriin (RF= Radio Frequency). Marraskuussa tuli myyntiin piirilevyt tähän laitteeseen, joten päätin ostaa heti neljä. Jos tulee hyvä, niin voin tehdä kavereille myös. Eikä minun tarvitse alkaa itse piirilevyjä väsäämään.



Alemmassa kuvassa on tarvittavat komponentit jotka kävin työhuoneen uumenista kaivamassa esille. Nykyisin suurin osa komponenttivarastostani on päätynyt pahvilaatikoihin, joten sopivien osien etsiminen teettää välillä vähän työtä. Mutta eipä mitään, luultavasti löysin kaiken tarvitsemani.

Tällaisen laitteen kasaaminen on erittäin suoraviivainen homma, etenkin kun piirilevyllä on silkkipainettuna komponenttien paikat ja arvot. Ei tarvitse tihrustella mitään layout kuvia tai arpoa miten päin joku diodi tulee. Kasasin laitteen kuten yleensäkin, matalimmat/fyysisesti pienimmät komponentit ensin ja siitä sitten isompia kohti. Montaa osaahan tässä laitteessa ei onneksi ole. Suunnilleen puoli tuntia, ja laite näytti tältä:


Kun piirilevy oli valmis, aloin sovittamaan sitä koteloon. Tiesin että joiltain kohdin tulee olemaan ahdasta, mutta niin vain sain kaikki osat koteloon mahtumaan. Ledi mokoma on vähän huonossa paikassa, mutta ihan ok kuitenkin. Se jäi vähän harmittamaan, etten älynnyt paristolle jättää tilaa, mutta sille ei tässä vaiheessa enää voi mitään.



Tuommoinen siitä sitten ulkoapäin tuli. Oikein siisti ja ihan hyväsoundinen, vaikka itse sanonkin.

perjantai 14. tammikuuta 2011

ASA 1189 huolto

Tämä Asa on 60-luvun lopun pöytäradio, jossa on sekä ula, että pitkät ja keskipitkät bandit. Tuossa taannoin huomasin, että toinen asteikkovalo on alkunut vilkkua todella ärsyttävästi ja onpa pientä hurinaakin äänessä mukana. Joten tuli aika ottaa laite lähempään tarkkailuun. Samalla tämä juttu toiminee hyvänä esimerkkinä siitä, miten yksinkertainen lampunkannan korjaus muuttuu perusteelliseksi remontiksi. Etenkin jos tekijänä on kaltaiseni perfektionisti.

Professori nukkui sen verran sikeästi päiväuniaan, ettei häiriintynyt radiolla tönimisestä saati kuvaamisesta...

Pikkujuttuja

Syy asteikkovalon vilkkumiselle paljastuikin heti. Molemmat lampunkannat ovat halki, ja korjattu (tai siis "korjattu") hienosti nippusiteillä. Eikö pikaliima olisi ollut parempi? Aion kokeilla!



Seuraavaksi silmiin pisti yksi vaihdettu keraaminen konkka "ulapurkin" (vai miksikä tuota nyt sanotaan) kupeesta. Toisessa jalassa on kylmäjuotos.


Kuten aiemmasta kuvasta näkyy, laitoin haljenneen lampunkannan liimaukseen ja käytin odotteluajan sen kylmäjuotoksen korjaamiseen. Tässä vaiheessa sitten huomasin ulapuolen asteikkonarun olevan poissa paikoiltaan. Ja tarkemmin katsottuna ei ainoastaan poissa paikoiltaan, vaan myös katkennut ja solmittu. Tästä seuraa sama vika mikä 1196 matkaradiotani vaivasi: säätökondensaattori ei pyöri koko matkaltaan ja ulan taajuusalue jää vajaaksi. Nopea kuuntelutesti kuitenkin osoitti, että ula kuuluu kyllä koko alueellaan, eli tätä narun lyhyyttä on joku nokkela kompensoinut säätämällä ula-kytkennän keloja. Ilmankos osoitin ei täsmää asteikkoon. Mielenkiintoista on myös se mihin ula-alue asettuu kun naru on oikein paikoillaan. Meikäläisen lehmän hermoja taas koetellaan. En ehkä selviä tästä yhdellä teekupillisella teepannullisella...

Asteikkonarun vaihto

Pakko se on varmaankin aloittaa ikävimmästä hommasta.

Asteikkonarun vaihtaminen ei sinällään ole kovin vaikea juttu, etenkin jos vanha naru on paikoillaan. Tässä minun tapauksessani se ei kuitenkaan ole paikoillaan oikein, joten joudun turvautumaan huolto-ohjeeseen jossa onneksi on kuva naruista. Tosin ei siinä sanota narun pituutta, vaikka sitä lupaillaankin. Pitää siis mitata vanha naru ensin.


Tuossa on kuva miten narut pitää laittaa. Tai siis tuon kuvan mukaan ne pitää yrittää laittaa. Alempi naru on ula-puolelle, ylempi lyhyille- ja keskipitkille aalloille. Muuten tuon narun laittaminen voisi jopa olla suhteellisen helppoa, mutta tilaa toimia on todella vähän. Kuten seuraavasta kuvasta näkee, kaikenlaisia pidikkeitä ja kiinnikkeitä ja radion muu koneisto on pahasti tiellä. Pienet sormet ei riitä, tarvitaan pinsetit tai pari.


Kun otin vanhaa narua pois, ja aloin irroittamaan säätökonkan akselissa olevaa muovipyörää, sain jälleen lisää harmaita hiuksia. Joku saa*#%@&an vatipää on mennyt liimaamaan tuon muovirenkaan epoksilla kiinni akseliin. Helpottaa muutenkin vaikeaa narun asentamista ihan tosi paljon etten saa tuota rillukkaa pois. Tuon harmaan renkaan sisään nimittäin tulevat narun päät ja ne kiinnitetään lenkeillä tuohon jouseen.


Onneksi olen luonteeltani rauhallinen kaveri, enkä anna pienien takaiskujen masentaa liiaksi. Ryhdyin siis toimeen, ja jo puolentoista tunnin, noin kymmenen yrityksen ja lukemattomien sadattelujen jälkeen oli uusi naru paikoillaan. Fiilis oli voittajaan verrattava tässä vaiheessa.


Siinä se uusi (tuo valkoinen) naru nyt sitten menee kuten pitääkin. Huh huh. Ja vielä olisi se yksi iso suotokondensaattori vaihtamatta. Onneksi se sentään oli helppo juttu.


Harmittamaan jäi, etten löytänyt aksiaalista konkkaa tuohon. Mutta tuo toimii ja saa kelvata. Muistin muuten ottaa senkin huomioon, että nämä vanhat radiot ovat + maalla, joten konkat tulee toisinpäin kuin nykyään on totuttu. Aikoinaan germanium-transistoreja oli ilmeisesti helpompi tehdä PNP mallisina. Nykyäänhän vastaavasti NPN mallit ovat huomattavasti yleisempiä ja kytkennöissä aina miinus on maa.

Jaa... se oli se lampunkannan korjaus sitten siinä. Jotenkin semmoinen fiilis, ettei tämä nyt kuitenkaan ole viimeinen juttu tässä lajissa. Toivottavasti edes seuraava huoltohomma on helpompi, ettei epätoivo iske.

PS. Pikaliima toimi oikein hyvin lamppujen kannoissa.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Commodore 64

Seuraa erittäin vahva nostalgiapläjäys kaikille suunnilleen minun ikäisille ja vähän vanhemmille. Löysin nimittäin commodore 64 tietokoneeni. Tai oikeastaan siis löysin molemmat koneet, kaksi levyasemaa, pistematriisikirjoittimen (jota en tässä enää toiste mainitse), pari joystick:ä, ison pinkan pelilerppuja ja sekalaisen syherön piuhoja. Paha vain että minulla ei ole televisiota. Reissu kirpputorille, ja 20€ 14" philips on omani. Hyvä tuuri kävi siinä, että tuo televisio on juuri samanlainen mitä lapsena tuijotin tuntikausia pelatessani C64:llä. Sweet.


En kuitenkaan uskaltanut vain surutta tökätä virtoja koneisiin, vaan ajattelin että on ehkä järkevää puhdistaa enimmät kuonat laitteiden sisältä, ja samalla tarkistaa josko niissä on jotain ilmeistä vikaa. Avasin siis ensin molemmat koneet ja näytin niille pölynimuria.


Vanhemmasta mallista löytyi jopa vuosiluku piirilevyltä. 1984 siinä sanotaan. Uudempi malli (se valkoinen) on sisuskaluiltaan jokseenkin erilainen.


Tämän uudemman mallisen koneen sain muutama vuosi sitten kaveriltani joka pelasti sen ammattikorkeakoulun roskalavalta. Samassa pinkassa sain tuon toisen levyaseman, kasettiaseman (jonka olen jo lahjoittanut eteenpäin) sekä sen pistematriisikirjoittimen (mainitsin sen sittenkin toistamiseen). Toisen koneen, eli tuon vanhemman sain joskus pikkupoikana sukulaiseltani. Silloin minulla oli vain kasettiasema, ja voi että sitä pelien lataamista... 30 minuuttia per kasetin puoli ja koko se aika piti odottaa. Eikä ollut takuita siitä että peli edes toimisi. Sitä en kyllä tähän hätään muista mistä tuo toinen lerppuasema on minulle tullut, semmoista minulla ei lapsena ollut. Mutta muistan kyllä mistä nuo pelilevyt ovat peräisin. Silloiselta naapuriltani, joka puolestaan oli saanut ne aiemmin ilmeisesti joltain sukulaiseltaan. Näin ne laitteet kiertää.

Kun keskusyksiköt (hieno termi eikö) oli puhdistettu, tein saman tempun levyasemille. Pieniä eroja bongailin piirilevyllä mm. operaatiovahvistimien tyypeistä, mutta muutoin nämä ovat identtiset laitteet.


Kun olin nuokin saanut putsailtua, päätin tarkistaa peliohjainten kunnon. Minun vanha joystick on tuo "tac-2", mutta siitä on piuha poikki. Toinen on jälleen "ajautunut minulle jostain tai joltain". Se toimii hyvin, tosin tuo "rapid fire +/-" on ihan huijausta. Tai noh, ei tuostakaan toimi kuin tuo tikun päällä oleva nappi. Se selvisi myöhemmin...


Toisen ilotikun sisällä oli takuutarra, 12-90. Eli ei tässä kai mistään uusista laitteista enää voi puhua. Yksinkertaisuus kyllä viehättää, tuosta on helppo korjata rikkinäiset napit.


Tässä vaiheessa olikin sitten jo korkea aika pistää vehkeet tulille. Ensin telkkari, keskusyksikkö ja sitten levyasema. Elävästi kyllä muistui mieleen miksi en saanut aikoinaan pelata olohuoneessa isolla telkkarilla. Piuhahelvetti on ihan järkyttävä. Nyt ymmärrän taas vähän paremmin vanhempiani. Tietokone piuhoineen pysyi poissa heidän silmistään (ihan hyvä kyllä siinä vaiheessa kun keksin mm. samantha fox pokerin). Mutta niin, laitteet päälle ja telkkarin virittäminen, tulos on tässä:


TOIMII! Seuraavaksi aloin etsimään sopivaa peliä, jotta voin kokeilla toimiiko levyasemat. Löysin todellisen helmen suoraan jostain hämärästä menneisyydestä:


Voiko mikään olla coolimpaa kuin alkuperäinen sega turbo outrun jonka pussiin on liimattu ritari ässä tarroja? Ei ainakaan 10-vuotiaana minun mielestäni! Tai noh, pätee tuo vieläkin.

No jokatapauksessa olin siis löytänyt pelin mitä voin kokeilla. Yllätyksekseni molemmat levyasemat toimivat erinomaisesti, samoin molemmat keskusyksiköt. Äänet ja kaikki toimii siis oikein moitteetta. Kuvakin on häiriötön (eli välipiuha koneesta telkkariin on ehjä. Muistan hyvin miten joskus lapsena taistelin kyseisen piuhan kanssa, kun kuva pätki ja teki pelaamisesta mahdotonta). Ilo ylimmilleen! Oikeasti aloin katsella lattialla olevaa piuhamyrskyä siihen malliin, että äkkiä vähän testaan ja sitten nuo pois tuosta heti.


Tovin jaksoin pelata, ja sitten olikin alettava siivouspuuhiin. Oikeastaan aika karua, että ensin melkein pari tuntia häärää noiden koneiden kimpussa, ja sitten kun viimein saa pelin päälle, kyllästyy kymmenessä minuutissa ja alkaa keittämään teetä sekä kirjoittamaan blogiin siitä että löysi commodoret ja kuinka hienoa se on. Ehkä nyt pitää lopettaa etten ala tuntemaan itseäni vanhemmaksi kuin olenkaan.

Surkeaa että eeppiseksi nostalgiajutuksi tarkoitettu homma kuihtui havaintoon siitä miten 80-luvun teknologia on isoa, painavaa, rumaa, epäkäytännöllistä ja oikeastaan ihan surkeaa (varon nyt käyttämästä termiä "täyttä paskaa", vaikka se mielessäni pyöriikin).

Ehkä kuitenkin vielä voisi ne joystick:n nappulat korjata ja illalla vähän vielä pelata... IK+, last ninja, microprose soccer, summer- winter- ja california games, pitstop II, arkanoid, commando... Voi veljet! Vai hetkinen. Nythän minulla on televisio. Veiläköhän PS1 toimii...

ASA LB19-2 kaiuttimet

Asaton oleskelu kielletty!

Omistan kaksi Asan 3199 stereo-master radiota (joiden korjaamisesta on luvassa artikkeli myöhemmin). Näille radioille Asan esitteessä suositellaan LB19 ja LB11 kaiuttimia. Ja kun bongasin nämä LB19-2 kaiuttimet huuto.netistä, oli ne pakko saada. Onneksi olivat erittäin edulliset.


Noh, ennenkuin edes pääsin kaiuttimia kokeilemaan, oli edessä muutama perus juttu. Ensimmäisenähän ne piti avata ja katsella sisälle. Tämän näköistä siellä on kunhan oli poistanut koko kaiuttimen täyttävän tyynyn:


Kyseessä on siis kolmitiekaiutin yksinkertaisella jakosuotimella. Kaikki näytti ehjältä molemmissa kaiuttimissa, joten olin toiveikas siitä, että minulla todellakin on pari toimivia Asa kaiuttimia. Mutta ennenkuin pääsisin niitä testaamaan, piti kaiutinpiuhat vaihtaa. Yhtään ei yllättänyt, että alkuperäiset din-liittimet oli poistettu, ja tilalla oli vain teipillä kyhätyt paljaat piuhat. "Katko ne pois!" huusi ääni pääni sisällä. Siirryin tuumasta toimeen.


Upeiden teippiviritysten (ei edes juotettuja olleet...) tilalle laitoin alkuperäiset din-liittimet (nämä ovat myös "Asalaiset", joskin erään radion kylkiäisenä tulleet).


Piuhoja en toki katkonut ihan surutta, vaan ne piti juottaa irti jakosuotimen piirilevyltä. Kuten mainitsin on jakosuodin erittäin yksinkertainen vastuksesta, kahdesta kelasta ja neljästä bipolaarisesta elkosta tehty viritelmä. Mutta eipä se haittaa, yksinkertaiset asiat on kivoja ja tarvittaessa myös helppoja korjata.

Tässä vaiheessa kaiuttimet oli jälleen yhtenä kappaleena ja pääsin jo kokeilemaan niitä toisen 3199 radion läpi. Ja kuinka ollakkaan, nehän toimivat! Soundi itseasiassa yllätti minut erittäin positiivisesti. Diskanttitoisto on oikein kiva, eikä ollenkaan kihisevä. Bassotoisto on hieman veltto, mutta täysin siedettävä ja paljon parempi sekä syvempi kuin osasin odottaa. Mielellään näiden kautta musiikkia kuuntelee. Etenkin kun itse olen varsinainen porkkanakorva.

Kaiuttimien edullinen hinta selittyy varmasti osaltaan myös sillä, että Asan kaiuttimet eivät ole kovin kummoisia (lastulevyä ja liimaa), eivätkä missään tapauksessa ns. raskasta hifiä (vaikka nämäkin painavat yli 10kg kappale. Sitähän tässä tarkoitetaan?). Toinen ilmeinen syy on varmaankin se, että nämä ovat verrattain karussa kunnossa. Toisen kaiuttimen päälle on valunut steariinia, eikä kummankaan pinta ole muutenkaan erityisen hyvässä kunnossa. Joten askarreltavaa näiden parissa tulee riittämään, mikäli päätän ulkomuodon entistää. Viilu on hiusta ohuempaa, joten hiomisvaraa ei käytännössä ole yhtään... Uskaltauduin kuitenkin laittamaan kaiuttimet jo esille ja käyttöön.


Tuossa kuvassa näkyy myös puolet mainitsemistani 3199 radioista.

Tällaista tälläkertaa. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan.