sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Fenno Helmi F 293 V (Osa 4)

Tuli sitten aika viimeistellä tämä projekti. Viimeeksi jäin siihen, että suotokondensaattori pitäisi vaihtaa, joten aloitin siitä. Taisin viimeeksi sanoa vähän hassusti että kondensaattori olisi liian iso, itse asiassa se on hyvinkin pieni. Kiinnitys on se ainoa ongelma. Kuten aiemmin olin miettinyt, päädyin poraamaan kiinnitysreikää isommaksi. Nopea ja helppo homma.

Tosiaan tuo vanhan ja uuden kondensaattorin koko ero on melko merkittävä. Tästä huomaa että tekniikka kondensaattoreiden valmistuksessa on mennyt paljon eteenpäin.


Vaihto-operaatio oli itsessään erittäin helppo, etenkin kun tällä kertaa tilaa toimia oli varsin riittoisasti. Kaksi piuhaa irti ja takaisin kiinni. Miinuksena toimii siis kondensaattorin metallirunko. Yksinkertaista ja siistiä.


Tämän ponnistuksen jälkeen putsasin vielä rahisevat potentiometrit ja kävin kytkentäkaavion kanssa läpi lähinnä tuon pientaajuuspuolen. Niin, sain tosiaan viimeinkin tähän kytkentäkaavion. Kiitos vielä siitä lähettäjälle. Audiopuoleltahan tästä oli alunperin kärähtänyt pääteasteen katodivastus sekä yksi kondensaattori. Arvasin vastuksen arvon ensin väärin, 180Ω oli oikea. Mittailin myös ne jännitteet mitä kytkentäkaavioon oli merkitty, ja uudesta tasasuuntaajasta huolimatta ne osuivat alle 10% sisään merkatuista. Riittävän lähellä, ja sen myötä pakkasin jälleen kerran radion koteloonsa kokeilemista varten.

Loppupäätelmiä

Kuten jo aiemmissa osissa olen todennut, radio ei ole sieltä herkimmästä päästä. Ilman antennia ei kuulu mitään, ja voisi helposti kuvitella laitteen olevan tyystin rikki. Onneksi näin ei toki (enää) ole, ja kunnollisella dipolilla asemat kuuluvat erittäin hyvin. Ääni on yllättävän hyvä ja selkeä näin pieneksi laitteeksi. Taustalla on "siritystä" joka tulee pientaajuuspuolelta (äänenvoimakkuuspotentiometri vaikuttaa siihen) ja kuuluu kun asema ei ole paikoillaan, mutta se ei häiritse normaalia kuuntelua. Jonkinlainen halpa vaikutelma tästä väkisinkin tulee. Siihen on varmasti osasyynä muovinen etupuoli, joka tuo radiolle tietynlaisen yleismuovisen olemuksen. Potentiometrien ja asemavalitsimien nupit eivät oikein istu paikoillaan, ja nappulatkin ovat vähän vinksallaan. Osa tästä voi toki johtua iästäkin, mutta silti... Philipsin malli 392A vastaa tätä radiota ja vuonna 1959 suomen kuvalehdessä olleessa mainoksessa hinnaksi on kerrottu 26,500mk. Halvin malli Philipsin "Synkro-linjassa". Verrokkina saman sarjan lippulaivamalli 585A jonka hinta oli hulppeat 59,900mk!

Kaikesta kritiikistäni huolimatta tämä radio on yksi omista suosikeistani. Ei äänenlaadun eikä ulkonäkönsäkään puolesta, mutta pienikokoinen ULA-vastaanotin on erittäin mukava ja käytännöllinen olla olemassa. Isoja ja painavia rohjoja löytyy kyllä, eikä tätä ole järkevää sellaiseen verratakaan. Fenno-Helmi on kuitenkin mitä mainioin radio esimerkiksi mökille tai piharadioksi. Ja tietysti huoltohommat ovat mukavia koska pientä laitetta on helppo käsitellä myös minun rajallisissa harrastetiloissani.


Yksi projekti on näin saateltu päätökseen. Kiitoksia jälleen mielenkiinnosta lukijoille. Teitä on yllättävän paljon, olen vähän stalkannut!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti