tiistai 8. maaliskuuta 2011

Tjerneld B50 matkaradio

Käsiini päätyi ruotsalainen matkaradio. Tämä on minulle sarjassaan ensimmäinen, sillä tämä on paristokäyttöinen putkiradio. Tällaista minulla ei ole aiemmin ollutkaan, ja se oli suurin syy laitteen hankinnalle. Eli missään tapauksessa en ottanut tätä käsiini ulkonäöllisisten seikkojen takia. Radio on nimittäin melkolailla ruma ja kärsineen näköinen. Löytämieni tietojen mukaan tämä radio on vuodelta 1951. No jaa, kai sitä 60 vuoden jälkeen saa jo vähän ikä näkyäkin.


Kuten kuvasta näkyy, on radion ulkomuoto jokseenkin kärsinyt. Vihreää maalia on pisaroina päällä, ja "kaunis" maitokahvin värinen maali on lohkeillut melko paljon. Kotelo on kuitenkin ehjä, ja ennenkaikkea asteikkorinkula on todella hyvässä kunnossa, vaikka sen suojana oleva muovikalvo onkin ilmeisesti kuumuudesta (auringon lämmöstä?) kupruillut. Sisäpuolelta laite sen sijaan on todella siistissä kunnossa. Putkina tässä radiossa on D-sarjan putket, ja tarkemmin seuraavat tyypit:
DF91/1T4 (kaksi kappaletta)
DF92/1L4
DAF91/1S5
DL92/3S4

Putkityypit selviävät radion takaseinän sisäpuolella olevasta kuvasta. Muita tietoja on radioon sopivien paristojen tyyppimerkinnät, paristojen piuhojen värit sekä virityspiirien selitykset.



Jälkimmäisessä kuvassa näkyy myös radion sisällä olleet paristot. 1.5V hehkuparisto ja 90 voltin anodiparisto. Luonnollisesti näistä on lataus kadonnut aikaa sitten, mutta kuten seuraavasta kuvasta huomaa, ulospäin paristot eivät ole vuotaneet, mikä on mainio seikka. Uskaltauduinkin jo tässä vaiheessa kokeilemaan radion toimintaa. Laitoin yhden D-pariston hehkuille ja kymmenen 9 voltin paristoa sarjaan anodeille. Kappas vaan, radiohan toimii. Perinteiset rutinat toki tuli sekä äänenvoimakkuuspotikasta, että parista putkenkannasta. Vaatii siis vain puhdistusta.


Palaan noihin paristoihin myöhemmin erillisen jutun merkeissä. Mutta tästä kuvasta myös huomaa hyvin että chassis on hitusen vääntynyt. Onneksi se on pehmeää alumiinia, ja ensitöikseni enempää ajattelematta käänsin sen takaisin suoraksi. "Tein sen aivan vaistomaisesti", kuten Butler totesi komisario Palmussa. Oikeastihan sillä ei olisi mitään väliä ollut. Pieni kilinä radion sisältä kuului laitetta käännellessä, ja paikallistin sen irronneeseen kiertokytkimen kiinnitysruuviin. Tuli siis aika tutkailla miten chassiksen saisi ulos kotelosta. Tämä sitten osoittautuikin jokseenkin työlääksi hommaksi. Nimittäin radion koteloa kiertää kehäantennit, ja niihin menee piuhat tietenkin kotelon läpi. Eli suoraan vetämällä ei chassis lähde pois, vaan pitää tarttua kolviin ja irroittaa seitsemän piuhaa.


Kun sain radion pois kotelostaan, pääsin kiinnittämään "bandikytkimen" ruuvin ja pyyhkimään pölyt pois. Samalla putsasin putkien kannat ja äänenvoimakkuuspotikan. Lisäksi leikkasin piirtoheitinkalvosta uuden suojan asteikkolevylle ja radio olikin sitämyöden valmis siirtymään takaisin koteloonsa. Se täytyy sanoa, ettei tuota mitenkään helppoa ollut kotelosta irroittaa, enkä sitä kokonaan pois ottanutkaan. Kuvasssa näkyy myös radion ympäri kulkevat kehäantennit. Poistin "nahkaisen" päällikankaan jotta sain sen putsattua. Joku oli siihen liimannut tarran, josta oli jäänyt mukavan tahmea liimaläntti. Voilla ja rätillä päästiin siitä eroon.


Tuossa vielä kuva radion koneistosta. Ihan perus siistiä työtähän tuo on. Teippaukset piuhoissa on minun, näin muistan mikä piuha menee mihinkin pariston napaan.


Tämä oli oikeastaan mukava homma. Loppujen lopuksi varsin vaivaton ja helppo, mutta erinomainen tutustuminen paristokäyttöiseen laitteeseen. Kaiken muun lisäksi radio vieläpä toimii, joten ei moitittavaa siinäkään suhteessa. Ehkäpä vien tämän kesällä mökille piharadioksi. Siellä kun paristokäyttöinen laite on mitä kätevin vekotin. Ainiin, eihän tässä ole ulaa... No kuunnellaan sitten lyhyitä tai keskeisiä!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti