maanantai 10. tammikuuta 2011

Tee itse väliulosotto potentiometriin

Varmasti useimmat jotka ovat korjanneet vanhoja radioita tai vahvistinlaitteita ovat törmänneet potentiometreihin joissa ei ole vain kolmea, vaan esimerkiksi neljä juotoskorvaketta. Tämä neljäs korvake on ns. väliulosotto, eli kiinteästi vastusradassa oleva kytkentäpiste. Näitä on käytetty paljon mm. erilaisissa sävynsäätökytkennöissä. Ikävä tosiasia on, että potentiometrit toisinaan hajoavat ja ne pitää vaihtaa. Valitettavasti väliulosotollisia potikoita on nykyään erittäin vaikea löytää uutena. Joitain satunnaisia arvoja voi olla saatavilla, mutta ei läheskään kaikkia. Nytpä esittelen yhden tavan jolla tämän neljännen juotoskorvakkeen voi lisätä melkein mihin tahansa potentiometriin (kuitenkin mitä pienempi potikka, sitä vaikeampi homma).

Tarvitset potentiometrin lisäksi ainakin seuraavat työkalut ja tarvikkeet:
  • Yleimittarin
  • Pihdit
  • Hopeamaalia
  • Pienen pensselin
  • Juotoskorvakkeita
  • Apukäden


Käytin esimerkissä alphan valmistamaa 24mm rungolla olevaa 100kΩ lineaarista potikkaa, ja tarkoituksena oli tehdä väliulosotto puoliväliin. Ensimmäinen homma on tietenkin avata potentiometri. Tässä mallissa on neljä pientä "hakasta", kaksi molemmilla puolilla. Näiden aukikääntämisen jälkeen potentiometrin metallikuori irtoaa.



Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa että potikka on ehjä ja hiilirata kunnollinen. Etenkin jos käyttää käytettyä potikkaa, kuten minä tässä esimerkissä... Seuraavaksi tulee katsoa miten potikan liuku menee hiiliradalla. Yleensä reunaan jää pieni osuus mihin liuku ei osu, ja sitä me tarvitsemme. Kun on todettu, että hiiliradan reunassa on tilaa (pari milliä on jo paljon), on aika etsiä haluttu paikka uudelle juotoskorvakkeelle. Tämä käy kätevästi ihan tavallisella yleismittarilla.



Kun haluttu paikka on löytynyt, se on hyvä merkata esimerkiksi pienellä naarmulla potentiometrin runkoon. Huomaa että keskipiste hiiliradalla ei välttämättä ole tarkasti radan fyysinen keskipiste! Tämä tuo mukavasti lisää haastetta tähänkin hommaan.



Itse tein kolme pientä viirua siihen mihin "suunnilleen" juotoskorvakkeen tulee asettua.

Nyt pääsemme vaiheeseen joka sottaa varmasti. Nimittäin hopeamaalin pariin. Jos et tiedä mitä hopeamaali on, se on juuri sitä mitä purkissa lukee: hopeaa. Tämä on sähköäjohtava maali esimerkiksi piirilevyjen tai auton takalasin lämmittimen korjaamiseen. Sopii siis myös tähän tarkoitukseen mainiosti. Maalipulloa pitää ravistaa voimakkaasti ennen käyttöä. Näitä maaleja on monia erilaisia ja eri merkkisiä, enkä ole kokeillut mikä olisi parasta tähän tarkoitukseen (ovat niin pirun kalliita), mutta tällä omallani olen tullut ihan hyvin toimeen.

Maalia ei tarvitse laittaa paljoa. Riittää että pensselin kärjen kastaa maaliin. Tämä vaihe vaatii vakaata kättä ja rauhallisuutta, sillä nyt teemme juotospisteen ja piirämme myös hiiliradan päälle. Pitää olla erittäin tarkkana, ettei sottaa koko hiilirataa. Sen puhdistaminen on työläs homma, ja pahimmassa tapauksessa koko potikka voi olla pilalla! (Trust me, tiedän ainakin tässä kohtaa mistä puhun). Kuva kertonee millaisen läntin olen potikkaan tehnyt.



Kuvasta huomaa myös sen, kuinka tarkasti täplä on paikoillaan. MUTTA! Tähän ei kannata sokeasti uskoa, sillä juottamisen seurauksena lopullinen resistanssi tulee aina muuttumaan. Itse olen tykännyt että +/-10% on riittävän tarkkaa työtä. On kuitenkin syytä olla huolellinen tässä vaiheessa, sillä tottakai tarkkuus tässä vaiheessa näkyy myös lopputuloksessa.

Hopeamaalin pitää antaa kuivua rauhassa, muutoin homma menee ihan plörinäksi. Itse olen odotellut yleensä noin tunnin, joskin varmasti lyhyempikin aika riittäisi. Tärkeintä kuitenkin on, että maali on täysin kuivunut. Maalin kuivumista odotellessa on hyvä vaikkapa viilata/leikata/nakertaa potikan kuoreen aukko uutta juotoskorvaketta varten.

Tämän jälkeen on aika juottaa kiinni uusi korvake. Olen huomannut, että paras tapa tähän on laittaa ensin tinaa korvakkeen molemmille puolille, ja sen jälkeen asetella korvake hopeamaalin päälle esim. "apukäsiä" käyttäen ja sitten sulattaa tina uudelleen. Suoraan maaliin on vaikea juottaa. Tässä vaiheessa mekaaninen kestävyys ei todellakaan ole hyvä. Itse olen sitä vahvistanut parilla pikaliimatipalla, jolloin lopputulos kestää normaalin/varovaisen käsittelyn oikein hyvin.



Tässä vaiheessa ei ole enää jäljellä muuta kuin potikan kuoren laittaminen takaisin paikoilleen ja mittaus että mihin kohtaan se väliulosotto nyt sitten tulikaan tehtyä.



Omani meni tällä kertaa pikkaisen sivuun, mutta siinä se nyt kuitenkin on. Mielestäni tulos on kuitenkin oikein hyvä, kun potikan rata on reunasta reunaan 102.4kΩ. Eli valmis!

Haluan vielä lisätä pari huomiotavaa asiaa. Ensinnä, tämä ei ole mekaanisesti kovin hyvä ratkaisu. Juotoskorvakkeeseen ei pidä kohdistaa minkäänlaista ulkoista vääntöä (ellet sitten liimaa sitä kiinni esim. epoksilla). Kaikki parannusideat ovat ehdottomasti tervetulleita, tämä on vain minun tapani tehdä tämä asia, ei mikään absoluuttinen totuus, ja toivonkin että tämä inspiroisi muita kehittämään parempia tapoja tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti