keskiviikko 12. tammikuuta 2011

C64 - Maailman suosituin tietokone

Commodore 64

Seuraa erittäin vahva nostalgiapläjäys kaikille suunnilleen minun ikäisille ja vähän vanhemmille. Löysin nimittäin commodore 64 tietokoneeni. Tai oikeastaan siis löysin molemmat koneet, kaksi levyasemaa, pistematriisikirjoittimen (jota en tässä enää toiste mainitse), pari joystick:ä, ison pinkan pelilerppuja ja sekalaisen syherön piuhoja. Paha vain että minulla ei ole televisiota. Reissu kirpputorille, ja 20€ 14" philips on omani. Hyvä tuuri kävi siinä, että tuo televisio on juuri samanlainen mitä lapsena tuijotin tuntikausia pelatessani C64:llä. Sweet.


En kuitenkaan uskaltanut vain surutta tökätä virtoja koneisiin, vaan ajattelin että on ehkä järkevää puhdistaa enimmät kuonat laitteiden sisältä, ja samalla tarkistaa josko niissä on jotain ilmeistä vikaa. Avasin siis ensin molemmat koneet ja näytin niille pölynimuria.


Vanhemmasta mallista löytyi jopa vuosiluku piirilevyltä. 1984 siinä sanotaan. Uudempi malli (se valkoinen) on sisuskaluiltaan jokseenkin erilainen.


Tämän uudemman mallisen koneen sain muutama vuosi sitten kaveriltani joka pelasti sen ammattikorkeakoulun roskalavalta. Samassa pinkassa sain tuon toisen levyaseman, kasettiaseman (jonka olen jo lahjoittanut eteenpäin) sekä sen pistematriisikirjoittimen (mainitsin sen sittenkin toistamiseen). Toisen koneen, eli tuon vanhemman sain joskus pikkupoikana sukulaiseltani. Silloin minulla oli vain kasettiasema, ja voi että sitä pelien lataamista... 30 minuuttia per kasetin puoli ja koko se aika piti odottaa. Eikä ollut takuita siitä että peli edes toimisi. Sitä en kyllä tähän hätään muista mistä tuo toinen lerppuasema on minulle tullut, semmoista minulla ei lapsena ollut. Mutta muistan kyllä mistä nuo pelilevyt ovat peräisin. Silloiselta naapuriltani, joka puolestaan oli saanut ne aiemmin ilmeisesti joltain sukulaiseltaan. Näin ne laitteet kiertää.

Kun keskusyksiköt (hieno termi eikö) oli puhdistettu, tein saman tempun levyasemille. Pieniä eroja bongailin piirilevyllä mm. operaatiovahvistimien tyypeistä, mutta muutoin nämä ovat identtiset laitteet.


Kun olin nuokin saanut putsailtua, päätin tarkistaa peliohjainten kunnon. Minun vanha joystick on tuo "tac-2", mutta siitä on piuha poikki. Toinen on jälleen "ajautunut minulle jostain tai joltain". Se toimii hyvin, tosin tuo "rapid fire +/-" on ihan huijausta. Tai noh, ei tuostakaan toimi kuin tuo tikun päällä oleva nappi. Se selvisi myöhemmin...


Toisen ilotikun sisällä oli takuutarra, 12-90. Eli ei tässä kai mistään uusista laitteista enää voi puhua. Yksinkertaisuus kyllä viehättää, tuosta on helppo korjata rikkinäiset napit.


Tässä vaiheessa olikin sitten jo korkea aika pistää vehkeet tulille. Ensin telkkari, keskusyksikkö ja sitten levyasema. Elävästi kyllä muistui mieleen miksi en saanut aikoinaan pelata olohuoneessa isolla telkkarilla. Piuhahelvetti on ihan järkyttävä. Nyt ymmärrän taas vähän paremmin vanhempiani. Tietokone piuhoineen pysyi poissa heidän silmistään (ihan hyvä kyllä siinä vaiheessa kun keksin mm. samantha fox pokerin). Mutta niin, laitteet päälle ja telkkarin virittäminen, tulos on tässä:


TOIMII! Seuraavaksi aloin etsimään sopivaa peliä, jotta voin kokeilla toimiiko levyasemat. Löysin todellisen helmen suoraan jostain hämärästä menneisyydestä:


Voiko mikään olla coolimpaa kuin alkuperäinen sega turbo outrun jonka pussiin on liimattu ritari ässä tarroja? Ei ainakaan 10-vuotiaana minun mielestäni! Tai noh, pätee tuo vieläkin.

No jokatapauksessa olin siis löytänyt pelin mitä voin kokeilla. Yllätyksekseni molemmat levyasemat toimivat erinomaisesti, samoin molemmat keskusyksiköt. Äänet ja kaikki toimii siis oikein moitteetta. Kuvakin on häiriötön (eli välipiuha koneesta telkkariin on ehjä. Muistan hyvin miten joskus lapsena taistelin kyseisen piuhan kanssa, kun kuva pätki ja teki pelaamisesta mahdotonta). Ilo ylimmilleen! Oikeasti aloin katsella lattialla olevaa piuhamyrskyä siihen malliin, että äkkiä vähän testaan ja sitten nuo pois tuosta heti.


Tovin jaksoin pelata, ja sitten olikin alettava siivouspuuhiin. Oikeastaan aika karua, että ensin melkein pari tuntia häärää noiden koneiden kimpussa, ja sitten kun viimein saa pelin päälle, kyllästyy kymmenessä minuutissa ja alkaa keittämään teetä sekä kirjoittamaan blogiin siitä että löysi commodoret ja kuinka hienoa se on. Ehkä nyt pitää lopettaa etten ala tuntemaan itseäni vanhemmaksi kuin olenkaan.

Surkeaa että eeppiseksi nostalgiajutuksi tarkoitettu homma kuihtui havaintoon siitä miten 80-luvun teknologia on isoa, painavaa, rumaa, epäkäytännöllistä ja oikeastaan ihan surkeaa (varon nyt käyttämästä termiä "täyttä paskaa", vaikka se mielessäni pyöriikin).

Ehkä kuitenkin vielä voisi ne joystick:n nappulat korjata ja illalla vähän vielä pelata... IK+, last ninja, microprose soccer, summer- winter- ja california games, pitstop II, arkanoid, commando... Voi veljet! Vai hetkinen. Nythän minulla on televisio. Veiläköhän PS1 toimii...

3 kommenttia :

  1. Mielenkiintoisia tarinoita. Täytynee poiketa toisenkin kerran.

    VastaaPoista
  2. Ihan mukavaa tarinaa. Olen myös hurahtanut vanhoihin radioihin, joten samaa sukua .-)

    VastaaPoista
  3. Oi, komppunostalgiaa :D

    VastaaPoista