perjantai 14. tammikuuta 2011

ASA 1189 vuodelta 1967

Tämä Asa on 60-luvun lopun pöytäradio, jossa on sekä ula, että pitkät ja keskipitkät bandit. Tuossa taannoin huomasin, että toinen asteikkovalo on alkunut vilkkua todella ärsyttävästi ja onpa pientä hurinaakin äänessä mukana. Joten tuli aika ottaa laite lähempään tarkkailuun. Samalla tämä juttu toiminee hyvänä esimerkkinä siitä, miten yksinkertainen lampunkannan korjaus muuttuu perusteelliseksi remontiksi. Etenkin jos tekijänä on kaltaiseni perfektionisti.

Professori nukkui sen verran sikeästi päiväuniaan, ettei häiriintynyt radiolla tönimisestä saati kuvaamisesta...

Pikkujuttuja

Syy asteikkovalon vilkkumiselle paljastuikin heti. Molemmat lampunkannat ovat halki, ja korjattu (tai siis "korjattu") hienosti nippusiteillä. Eikö pikaliima olisi ollut parempi? Aion kokeilla!



Seuraavaksi silmiin pisti yksi vaihdettu keraaminen konkka "ulapurkin" (vai miksikä tuota nyt sanotaan) kupeesta. Toisessa jalassa on kylmäjuotos.


Kuten aiemmasta kuvasta näkyy, laitoin haljenneen lampunkannan liimaukseen ja käytin odotteluajan sen kylmäjuotoksen korjaamiseen. Tässä vaiheessa sitten huomasin ulapuolen asteikkonarun olevan poissa paikoiltaan. Ja tarkemmin katsottuna ei ainoastaan poissa paikoiltaan, vaan myös katkennut ja solmittu. Tästä seuraa sama vika mikä 1196 matkaradiotani vaivasi: säätökondensaattori ei pyöri koko matkaltaan ja ulan taajuusalue jää vajaaksi. Nopea kuuntelutesti kuitenkin osoitti, että ula kuuluu kyllä koko alueellaan, eli tätä narun lyhyyttä on joku nokkela kompensoinut säätämällä ula-kytkennän keloja. Ilmankos osoitin ei täsmää asteikkoon. Mielenkiintoista on myös se mihin ula-alue asettuu kun naru on oikein paikoillaan. Meikäläisen lehmän hermoja taas koetellaan. En ehkä selviä tästä yhdellä teekupillisella teepannullisella...

Asteikkonarun vaihto

Pakko se on varmaankin aloittaa ikävimmästä hommasta.

Asteikkonarun vaihtaminen ei sinällään ole kovin vaikea juttu, etenkin jos vanha naru on paikoillaan. Tässä minun tapauksessani se ei kuitenkaan ole paikoillaan oikein, joten joudun turvautumaan huolto-ohjeeseen jossa onneksi on kuva naruista. Tosin ei siinä sanota narun pituutta, vaikka sitä lupaillaankin. Pitää siis mitata vanha naru ensin.


Tuossa on kuva miten narut pitää laittaa. Tai siis tuon kuvan mukaan ne pitää yrittää laittaa. Alempi naru on ula-puolelle, ylempi lyhyille- ja keskipitkille aalloille. Muuten tuon narun laittaminen voisi jopa olla suhteellisen helppoa, mutta tilaa toimia on todella vähän. Kuten seuraavasta kuvasta näkee, kaikenlaisia pidikkeitä ja kiinnikkeitä ja radion muu koneisto on pahasti tiellä. Pienet sormet ei riitä, tarvitaan pinsetit tai pari.


Kun otin vanhaa narua pois, ja aloin irroittamaan säätökonkan akselissa olevaa muovipyörää, sain jälleen lisää harmaita hiuksia. Joku saa*#%@&an vatipää on mennyt liimaamaan tuon muovirenkaan epoksilla kiinni akseliin. Helpottaa muutenkin vaikeaa narun asentamista ihan tosi paljon etten saa tuota rillukkaa pois. Tuon harmaan renkaan sisään nimittäin tulevat narun päät ja ne kiinnitetään lenkeillä tuohon jouseen.


Onneksi olen luonteeltani rauhallinen kaveri, enkä anna pienien takaiskujen masentaa liiaksi. Ryhdyin siis toimeen, ja jo puolentoista tunnin, noin kymmenen yrityksen ja lukemattomien sadattelujen jälkeen oli uusi naru paikoillaan. Fiilis oli voittajaan verrattava tässä vaiheessa.


Siinä se uusi (tuo valkoinen) naru nyt sitten menee kuten pitääkin. Huh huh. Ja vielä olisi se yksi iso suotokondensaattori vaihtamatta. Onneksi se sentään oli helppo juttu.


Harmittamaan jäi, etten löytänyt aksiaalista konkkaa tuohon. Mutta tuo toimii ja saa kelvata. Muistin muuten ottaa senkin huomioon, että nämä vanhat radiot ovat + maalla, joten konkat tulee toisinpäin kuin nykyään on totuttu. Aikoinaan germanium-transistoreja oli ilmeisesti helpompi tehdä PNP mallisina. Nykyäänhän vastaavasti NPN mallit ovat huomattavasti yleisempiä ja kytkennöissä aina miinus on maa.

Jaa... se oli se lampunkannan korjaus sitten siinä. Jotenkin semmoinen fiilis, ettei tämä nyt kuitenkaan ole viimeinen juttu tässä lajissa. Toivottavasti edes seuraava huoltohomma on helpompi, ettei epätoivo iske.

PS. Pikaliima toimi oikein hyvin lamppujen kannoissa.

1 kommentti :

  1. Tuosta plus-runkoisuudesta tuli mieleen, että arvaapas minkämoista sähellystä oli 60-70-luvuilla kun oma-alotteiset autoasentajat laittelivat radioita autoihin. Toiset vanhemmista autoista kun olivat +-runkoisia kuten radiotkin ja toiset taas ei... Sitä tuli meikäläiselle aika monta silloin remonttiin. Kun ei ollut laitteissa suojadiodia....

    Ilpo

    VastaaPoista